Olli Tiilimaa, asentaja

Submit to FacebookSubmit to TwitterSubmit to LinkedIn

 

Tiilimaa Olli

"Olen tavalla tai toisella ollut tällä alalla aina. Nuorena kävin ammattikoulun autolinjan ja tein vuoden autohommia. Teknisen koulun ja armeijan erittäin pätevän teknisen koulutuksen jälkeen tulinkin sitten teollisuuden palvelukseen.

Välillä tein yrittäjänä keikkaa Kymenlaaksossa asennusfirmalle, johon sittemmin aloin palkkatyöläiseksi. Maintpartner osti yrityksen alkuaikoinaan, vuoden 2007 tienoilla, ja niin päädyin taloon. Teemme kaikkia mahdollisia kunnossapito- ja huoltotöitä monille teollisuudenaloille. Se, ettei olla sidoksissa johonkin tiettyyn teollisuuden alaan, tasoittaa suhdannevaikutusta meidän töissä – töitä riittää aina.

Tyypillistä työpäivää ei ole. Pääsääntöisesti työ menee viikon jaksoissa: jossain on joku ongelma, jota lähdetään ratkomaan. Arvioidaan mitä välineitä ja laitteita tarvitaan, tungetaan kaikki pakettiautoon ja mennään.

Yleensä kaukana oleviin kohteisiin lähdetään sunnuntaina, mutta viimeksi Indonesiaan matkattiin kolme vuorokautta. Aasiassa ja Euroopassa on aika paljon meidän kohteita. Niissä työskennellään englanniksi. Se ei yleensä kohteessa ole kenenkään oma äidinkieli, joten samalta viivalta lähdetään ja hyvin pärjätään.

Varsinkin voimalaitoksilla on aina vuosihuollot. Silloin käydään läpi pitkä lista asioita, joita on suunniteltu tehtäväksi. Osa niistä on ilmennyt kaipaavan vaihtoa tai korjausta laitoksen ajossa, osa vaihdetaan ja huolletaan aika ajoin automaattisesti.

Paperikonepuolella huolletaan ne kohdat, jotka ovat ajojakson aikana ilmenneet. Diagnostiikka on kyllä kehittynyttä ja harvoin tulee yllätyksiä, mutta joskus tulee niitäkin. Sitten mennään ja hoidetaan!

Huolloissa käydään kaikki mekaaniset osat läpi, sekä isot että pienet. Joskus tarkastuksissa ja työssä käytetään mikroskooppia, toisaalta jotkut osat painavat 40 tonnia. Meille Voikkaan huoltohalliin tuodaan myös laitteita huollettaviksi, joskus osissa isoina erikoiskuljetuksinakin.

Digitalisaatio on muuttanut töitä hyvinkin paljon. Automaatio on lisääntynyt kaikessa teollisuudessa valtavasti, ja mekaniikan ja automaation raja on hämärtynyt – oikeastaan kadonnut. Ennen eri ihmiset tekivät mekaniikkaa ja automatiikkaa, mutta nykyään mekaanikon täytyy ymmärtää automaation perusasiat ja automaatioihmisten rautaa. Siinä on tullut iso muutos, mikä on ollut mielenkiintoista. Hommia on helpottanut paljon, kun ei enää pidetä tiukasti kiinni vain omasta työalueesta.

Kaikilla meidän asiakkailla on varsin samat arvot ja standardit kuin meillä – erot ovat hyvin pieniä. HSEQ-systeemit eivät juuri poikkea kenelläkään.

Tuntilappusysteemi on meillä hyvä: Flow’ssa tulevat työmääräykset kännykkään, jolla täytetään myös tuntilaput, vaikka tien päällä.

Jään ensi vuonna eläkkeelle. Meidän alalla on yksi yhteinen, iso ongelma: meiltä puuttuu yksi sukupolvi välistä, nelikymppiset. Nythän alalle on tullut nuoria, mutta mietin, miten hiljainen tieto ehtii siirtyä.

Harrastuksia on eläkepäiviä odottamassa rästissä paljon: olen aina värkännyt moottoripyörien ja -kelkkojen kanssa."